Parhautta

Hei 23

Kuumat Tuska-festarit

Mies houkutteli kuuntelemaan Morbid Angelia Tuskaan. Itse olen kuunnellut rankempaa musiikkia lähinnä joskus teiniangsteissa ja juoksulenkeillä, lisäpotkun toivossa. Tuskaan lähdin kyllä salaa jopa hieman innoissani, sillä pääsin piirtämään silmiin kunnon rajaukset ja pukeutumaan kaapissa pölyttyneeseen korsettimekkoon ;)

Tuska-noviisina oli kiva tarkkailla paikalle kokoontunutta liuhulettikansaa. Gootteja oli loppujen lopuksi aika vähän, pitkätukkia ja kaljupäitä eniten ja yllätävän paljon myös pyörätuolilla kulkevia. Suvilahti paikkana mahdollistaakin rullailun paikasta toiseen melko kivuttomasti. Järjestelyt oli muutekin hyvin hoidettu siten, että vessoihin ja juomapisteisiin ei tarvinnut jonotella loputtomasti. Juontajana toimi melko kulunut naama, joskin Tuskaan sopiva Jone Nikula.

Morbid Angelin rymisteltyä lavalle tuli itsellekin kunnon adrenaliinipiikki ja jopa pelottavan mahtipontinen olo. Tämä fiilis kuitenkin katosi melko pian, koska omiin korviin kaikki biisit kuulostaa melkein samalta. Kaikkien mielestä onneksi ei, sillä keskellä yleisöä oli kunnon mosh pit, rinki jossa ihmiset purkivat fiiliksiään juoksemalla ympyrää ja tönimällä toisiaan hevimusan tahtiin. Helteestä huolimatta porukalla oli päällä kunnon nahkareleitä, armeijakuteita ja jättimäisiä afroperuukkeja ja intiaanipäähineitä :O

Morbid Angelin kitaristi tykittää.

Mosh Pit, jossa fanit purkaa fiiliksiään.

Keikka-look.

Illan kruunasi bändin viimeinen biisi, oikeasti napakka kappale God of Emptiness:

Hei 23

Merellä

Vielä muutama päivä lomaa jäljellä, joten eväät kassiin, porukka kokoon ja vesille. Purjeveneen omistaa neljän hengen poikaporukka: Mikko, Sampsa, Ari ja Mika. Kaverukset toteuttivat kolme vuotta sitten monen haaveen ja ostivat puoliksi päähänpistosta purjeveneen, vaikkei kukaan heistä tiennyt purjehduksesta yhtikäs mitään. Kaksi viimeistä kesää, osittain varmaan helteidenkin takia, vene on ollut sen verran ahkerassa käytössä, että suuremman kokoluokan vene on jo suunnitteilla. Nykyinen paatti on merkitty viidelle nukkujalle, mutta tälläkin kertaa seilaamassa oli kahdeksan henkilöä ja hyvin mahtui.

Torstaina maissa oli polttava helle eikä tuulesta ollut tietoakaan. Merellä päästiin kuitenkin parhaimmillaan kuutta solmua :) Reittinä meillä oli kutakuinkin Krunikka, Suomenlinna, Harmaja, Isosaari ja sitten tultiinkin vaudilla Viking Linen alta takaisin kotisatamaan.

Kaupunki pilkottaa.

Purjeet ylös!

Purjeet pystyssä.

Kapteeni navigoi asiantuntevasti iPadin karttasovelluksen ja kompassin kera.

Tuulesta ja tunnelmasta nautiskelua.

Eväät napaan!

Keskellä saaristoa.

Purjeet kohdilleen.

Viking Linen jyrää ohi.

Seuraavaksi purjevene C’Mon suuntaa ensi kertaa omistajien voimin Tallinnaan, head teed!

Hei 20

Tennistä Talissa

Tänään tuli testattua Talin tenniskentät pitkästä aikaa. Ajan sai varattua melko pienellä varoitusajalla ja talviaikojen sisäkenttiin verrattuna suht huokealla hinnalla (maila 2 euroa ja hiekkanurmikenttä 14 euroa per tunti). Ilma hohkasi sen verran kuumana, että tunnin lätkintä tyhjensi takin tehokkaasti. Pelattiin ihan ilman pisteiden laskua, pitkistä pallotteluista tulee sellaisenaankin hyvät kiksit :)

Talin kentillä riittää kuhinaa.

Syöttö hakusissa.

Skubulla viilettää ketterimmin urheilupaikasta toiseen.

Hei 18

Visiitti Designmuseoon – Kaj Franckin esine-estetiikkaa

Vanhaa kunnon radiota metsästäessä tuli piipahdettua extempore Designmuseoon. Tarjolla oli kolme näyttelyä: Perusnäyttely “Suomalainen muoto”, Kaj Franck – Universaaleja muotoja ja B15 – Kaj Franckin oppilaat. Täytyy myöntää, että olen viihtynyt museoissa säälittävän vähän, vaikka Taikki-aikana niihin pääsi joko ilmaiseksi tai tuntuvalla alennuksella. Ehkä minua vain kiehtoo enemmän esineet, vaattet ja muu estetiikka oikeassa kontekstissa, käytössä. Näistä kolmesta näyttelystä tuli kuitenkin hyvä fiilis. Tämä johtuu varmasti osittain siitä, että lähes kaikki suomalaiset vierailijat pystyvät bongaamaan näyttelystä jonkin kotoa tai vanhemmilta löytyvän esineen.

Designmuseossa Kaj Franckin universaaleja muotoja.

Perusnäyttelyssä oli esillä kaikki suomalaiset, erityisesti japanilaisia kiinnostavat klassikot, kuten Eero Aarnion Pallotuoli, Marimekon kankaita, Aalto-maljakoita, Paola Suhosen suunnittelema mekko jne.

Päänäyttely, joka käsitteli Kaj Franckin muotokieltä oli koottu näyttävästi siten, että aina yksi kokonaisuus käsitteli yhden suunnitteluun vaikuttavan lähtökohdan. Esim. luoto oli yksi Kajn suuri innoittaja ja esillä olevista maljakoista ja pysteistä näkikin suoraan inspiraation lähteen kaloineen ja sammaleineen :)

Kolmas, ehkä kiinnostavin näyttely esitteli Kajn oppilaiden töitä. Kaj toimi vuosina 1960-68 Taideteollisen oppilaitoksen taiteellisena johtajana ja opetti siellä mm. yleistä sommittelua. Näyttely kerää yhteen eri alojen taiteilijoita ja muotoilijoita, jotka ovat kaikki istuneet Kajn tunneilla legendaarisessa B15 -luokassa. Esillä olevien teoksien lisäksi oppilaat kuvaavat, kuinka Kaj on vaikuttanut heidän design-työhön. Oli hienoa nähdä, kuinka yksi ihminen on voinut inspiroida ja jättää jälkensä myös ainakin näille jo yli 60-vuotiaille suunnittelijoille. Tässäkin näyttelyssä oli mukana monille tuttuja kuppeja ja kippoja.

Hei 15

Tulivuoren katkuiset Azorit

Heinäkuun alku vierähti Azoreilla, São Miguelin saarella. Saari kuuluu Portugalille ja sijaitsee Atlannin valtamerellä. Suoralla lennolla matkan taittaa noin kuudessa tunnissa. Azorit on loistokohde viikoksi, jos nauttii luonnon ihmeistä, ei jaksa pötköttää pelkästään rannalla ja haluaa uppoutua paikalliseen kulttuuriin.

Hotellimme sijaitsi Ponta Delgadassa, São Miguelin pääkaupungissa. Kaupunki oli nopeasti koluttu läpi, joten kiersimme saarta läpi kävellen, bussilla, vuokra-autolla ja vuokra-pöyrillä. Viikko riitti matkalle just passelisti, alla reissun helmet.